Ystäväkirja – Kurkistus pintaa syvemmälle

  • tehnyt

Get SoMe Helpin artikkelit ovat pitäneet toistaiseksi sisällään tiukkaa asiaa, joskin osittain melko kevyeen ja värikkääseen tyyliin kirjoitettuna. Toitotan usein asiakkailleni, että tuokaa myös omaa persoonaanne esiin, vaikka toimittekin yrityksenne nimissä. Etenkin yksinyrittäjien ja somevaikuttajien kannattaa antaa tarttumapintaa ja jotain samaistuttavaa henkilökohtaisten harrastusten, mielenkiinnon kohteiden ja muiden seikkojen muodossa.

Tuli vaan mieleen, että pitäisikö neuvoa toteuttaa itsekin. Antaa hieman enemmän itsestäni, kertoa kuka olen, mitä teen, mistä tykkään ja mistä en. Näin tilaisuuteni tulleen kun Rouva Sana haastoi minut, tai oikeastaan minut bloggaajana, täyttämään sivun ystäväkirjasta. Otin haasteen vastaan, mutta siirsin sen Tasty Travelissimon sijaan tänne Get SoMe Helpin puolelle.

Blogini nimen tarina

Eli tässä tapauksessa yritykseni nimen tarina. Nimi Get SoMe Help on kerännyt paljon kehuja ja vasta niiden myötä olen itsekin tajunnut, että se on oikeasti aika hyvä nimi. Vaan kyllä sen eteen nähtiinkin paljon vaivaa.

Pyörittelimme mieheni Henkan kanssa sanaa some miettien erilaisia englanninkielisiä väännöksiä, jotka voidaan ymmärtää myös yhteydessä some = sosiaalinen media. Rakastan sanaleikkejä ja halusin yritykseni nimenkin olevan sellainen.

Parhaat ideat tuntuivat kuitenkin olevan jo käytössä ja melkein lannistuin. Emme saa ikinä rekisteröityä mitään ideoistamme. Ensimmäinen varsinainen rekisteröintiyrityksemme oli nimelle SoMe Help, mutta koska se ei kelvannut sellaisenaan, liitimme eteen sanan Get. Se oli oikeastaan onni. Get SoMe Help on paljon parempi kuin pelkkä SoMe Help.

Nimi on monimerkityksellinen, erottuva, mieleenpainuva ja kuvaava. Ainoastaan nimen lausuminen minua mietitytti pitkään. Lausunko sen englantilaisittain “get sam help” vai painotanko nimeä lausuessanikin sen monimerkityksellisyyttä. Olen päätynyt jälkimmäiseen ja lausun yritykseni nimen kuten se kirjoitetaan “get some help”, vaikka saatankin vaikuttaa siten englanninkielentaidottomalta. Otan sen riskin. 

Siviilisäätyni. Naimisissa vuodesta 2015 alkaen. Sitä ennen yhteistä taivalta oli kertynyt jo 7 vuoden ajalta.

Asumismuotoni. Asun perheeni kanssa omakotitalossa rauhallisella alueella Järvenpäässä. Olemme suunnitelleet ja rakentaneet unelmiemme kodin itse.

Ammattini. Sisällöntuottaja-someasiantuntija-somevaikuttaja-yrittäjä (apua mikä litania!). Olen tehnyt monen vuoden ajan myös taloushallinnon töitä, mutta nyt siirrän ne sivuun sisällöntuotannon ja somehommien tieltä.

Työpaikkani. Get SoMe Help ja Tasty Travelissimo. Fyysisesti työskentelen kotitoimistoltani käsin.

Kiinalainen horoskooppini. Olikohan se rotta? Yhh.

Harrastukset. Kuntosali, lenkkeily, monenlainen treenaaminen. Rakas ratsastusharrastus on tällä hetkellä tauolla. Myös lukeminen, ruoka ja matkailu laskettaneen harrastuksiksi, vaikka ne kaikki liittyvät vahvasti myös työhöni.

Periaatteeni. En lupaa mitään jos en ole varma siitä että pystyn lunastamaan lupaukseni. Periaatteisiini kuuluu myös etsiä synkimmänkin pilven kulta- tai hopeareunus (kumpi se muuten mielestäsi on?). Eli selkokielellä pyrin löytämään kaikista asioista edes jotakin positiivista. Siten jaksaa paremmin.

Maailmankatsomukseni. Kliseinen, mutta niin toimiva: Tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Antamasi hyvä tulee kaksin verroin takaisin. Ennemmin tai myöhemmin. Sama pätee pahuuteen.

Pohdin. Paljon tulevaa. Suunnitelmia.

Vihaan. Ilkeyttä, pahuutta, epäoikeudenmukaisuutta.

Halveksin. Ihmisiä, jotka toteuttavat edellä mainittuja seikkoja tekemisessään.

Pyrin. Päätoimiseksi yrittäjäksi.

Rakastan. Elämää. Kaikkine sen käänteineen. Perhettä myös ja kaikkea muuta sellaista itsestäänselvää, jota rakastaa ihan automaattisesti.


Haaveilen eniten. Siitä että kaikki läheiseni olisivat enimmäkseen tyytyväisiä ja onnellisia elämässään. Haaveilen myös risteilystä maailman ympäri, kirjan kirjoittamisesta ja siitä että pääsen reissaamaan kaikilla Italian 20 alueella. Kaksi viimeistä kohtaa voisivat myös liittyä toisiinsa. Moni haaveeni on jo toteutunut ja ainakin yksi isompi on juuri toteutumassa, joten en haaveile tällä hetkellä aktiivisesti mistään vaan nautin tilanteesta.

Tarvitsen. Parhaat nollauskeinoni liittyvät kovaan treeniin, hiljaisuuteen ja omaan aikaan. Vauvavuodet ovat opettaneet, että tarvitsen myös unta. Ilman kunnon yöunia ei mistään tule mitään.

Pelkään. Korkeita paikkoja, ahtaita paikkoja ja suljettuja paikkoja. Yritän siedättää etenkin korkeanpaikankammoa pois, eivätkä nuo muutkaan enää juurikaan rajoita elämääni. Nykyään uskallan jopa hissiin yksin, vaikka saatan silti hyötyliikunnan nimissä valita portaat.

Kaipaan. Tutkimaan uusia maailmankolkkia, pitkiä ravintolaillallisia, Roomaan ja Italiaan ylipäätään sekä huoletonta aikaa. Kaipaan myös rauhallisia hetkiä ja aikaa lukemiselle. Toisaalta kaipaan välillä kovasti tanssimaan niin kuin huomista ei olisi.

Murehdin. Mahdollisimman vähän. Tottakai murehdin, mutta yritän siirtää turhan sellaisen pois elämästäni.

Kerään. Hyviä kirjoja koko seinän kokoiseen unelmieni kirjahyllyyn. Mieleenpainuvia elämyksiä, hetkiä auringonlaskuja ihaillen ja maukkaita kulinaristisia kokemuksia. Keräilen myös niitä Italian alueita. Tällä hetkellä koossa on 9/20.

Lempivärini. Vaihtelee, mutta musta ja sinisen eri sävyt toimivat useimmissa tapauksissa.

Vuodenaika. Rakastan sitä että meillä on neljä vuodenaikaa, jotka tuovat toistensa parhaat puolet esiin. Onnellisin olen yleensä silloin kun kevät taittuu kesäksi.

Eläin. Olen aina ja ikuisesti heppatyttö. Myös perhoset ilahduttavat, vaikka säikäyttävätkin jos tekevät lähempää tuttavuutta.

Kirja. Apua, pitääkö osata nimetä yksi! En osaa nimetä edes useampaa, sillä unohdan aina jonkun tärkeän. Yritän kuitenkin. Käänteentekevin urani kannalta on ollut Unelmahommissa. Stieg Larssonin, David Lagercrantzin ja Dan Brownin kirjat ovat imaisseet mukaansa. Matkakirjoista Kaikki Italiani on ihana. Keittokirjoista ainakin Aglio & Olioon tartun usein.

Elokuva. Forrest Gumpin olen nähnyt ehdottomasti useimmin, joten vastaan sen.

Musiikkilaji. Monenlainen uppoaa Rammsteinista Apulantaan ja iskelmään.

Numero. Jostain syystä numero 9 on muodostunut onnennumerokseni.

Asia minussa. Olen tyytyväinen siihen mihin suuntaan olen elämääni ohjaillut, sen puitteissa mikä on ohjailtavissa. Pidän siitä, että osaan katsoa asiaa kuin asiaa monelta kantilta. Ylipäätään se, että tunnen itseni hyvin, on kiva asia.

Ruoka. Sushi, juustot, pihvi, mäti, suklaa, korvapuusti, kaikki missä on valkosipulia.

Juoma. Vesi ja viini. Myös kahvi, etenkin aamuisin.

Lomakohde. En voi sanoa muuta kuin Italia. Myös moni muu Euroopan kohde, Karibia sekä kotimaa kiinnostavat, mutta Italia on aina ykkönen.

Tuoksu. Sitruuna. Puusauna. Se kun ilmassa tuoksuu ensimmäisen kerran kevät tai syksy.


Kasvi. Pioni. Niitä oli hääkimpussanikin. Myös kielo on herkkyydessään kaunis.

Säätila. Aurinkoinen kesäpäivä. Myrsky meren rannalla. Kunnon ukkonen.

Tapa viettää vapaailta. Hyvää ruokaa, juomaa ja mukaansatempaava suoratoistosarja / elokuva tai lautapeli / muu kisailu tai visailu. Ehkä lenkki ja sauna ennen niitä. Seurana ystävät ja perhe.

Pidätkö tytöistä vai pojista? Romanttisessa mielessä pojista, tai miehistä lienee tässä iässä oikeampi sana, mutta muuten tietysti molemmista.

Onko sinulla salaisuuksia? Kenelläpä ei olisi. Ei kuitenkaan hätää, en jemmaile takataskuissani mitään mullistavia ylläreitä.

Onko sinulla valkolakkia? On. Olen edelleen ylpeä siitä.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys? Jos korvakoruja varten ammuttuja reikiä ei lasketa, oli se festareilla hyvinkin epämääräisellä tyypillä otettu napalävistys, jonka otin, jotta äiti ei olisi vihainen pelkästään kulmansa lävistäneelle isoveljelleni. Ylläripylläri lävistykseni tulehtui ja jouduin luopumaan siitä. Otin kuitenkin myöhemmin uuden napalävistyksen ammattilaisella ja pidin sitä niin kauan kunnes vauvamaha alkoi kasvaa. Nyt muistona on enää pieni arpi.

Mitä tilaat baarissa. Viinin, oluen, GT:n, Spritzin tai jonkun tymäkän juoman kuten negronin. Joskus jopa viskin. Tai sitten haluan maistaa jotain ihan uutta. En tosin käy juuri koskaan enää baarissa.

Poltatko tupakkaa? En.

Omistatko eläimiä? En.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? Ei heitä voi laittaa järjestykseen. Ei siis ole yhtä parasta ystävää vaan monta tärkeää.

Mitä muuttaisit itsessäsi? Voisin olla vielä vähän rohkeampi ja jännittää vähemmän. Homma on työn alla ja työnnän itseäni säännöllisesti epämukavuusalueelle oppimaan rohkeammaksi.

Viimeksi kun..

Olin 10 vuotta nuorempi. Taisin elää aika seesteistä aikaa. Olimme asuneet jo hetken yhdessä Henkan kanssa ja etsimme itsellemme tonttia, jolle rakentaa unelmiemme omakotitalo. Työskentelin matkatoimistossa, harrastin samoja asioita kuin nytkin, bloggasin ja suunnittelin tulevia matkoja. Silloin taisi suunnitteilla olla ensimmäinen Karibian risteilymme ja sen yhteydessä toteutettava New Yorkin reissu.

Koin romanttisen hetken. Yllätysmatka Riikaan oli aika romanttista. Samoin 10-vuotispäivämme kunniaksi tehty Venetsian matka. Ja moni muu pieni hetki.

Sain jonkun nauramaan oikein kunnolla. Päivittäin lapseni. Heidän kikatuksensa ja käkätyksensä ilmoille saamiseksi ei tosin paljon vaadita varsinkaan iltaisin kun he ovat jo vähän väsyneitä.

Joku kehui minua taitavaksi. Asiakkaalta tulleet kehut lämmittivät kovasti mieltä koronakriisin keskellä.

Tein itselleni lounasta. Tilasin sitä Festa Zannonilta. Lasketaanko se? Jos ei, niin vapaapäivinä kokkailen jos jonkinlaista salaattia, keittoa ja joskus tuhdimpaakin lounasta. Myönnän että toisinaan myös mikro kilahtaa lounaan merkiksi.

Minulla oli kotoisa olo. No, aina kotona. Jos sitä ei lasketa niin tunnen oloni kotoisaksi muutaman ystävän kodissa, appivanhemmillani, omilla vanhemmillani ja Italiassa. Myös viimeisimmällä mökkireissulla Vierumäellä tunsin oloni kotoisaksi saunan raikkaana juustoja ja portviiniä maistellessa samalla kun pelasimme Unoa mahdollisimman hiljaa, etteivät lapset herää.

Lausuin kehuja. Päivittäin lapsilleni. Yritän lausua ansaittuja sellaisia muutenkin usein, mutta tässä voisi silti petrata.

Luin viimeksi jotain syvällistä. Sain juuri päätökseen Haruki Murakamin “Mistä puhun kun puhun juoksemisesta” -kirjan, jonka sivuille oli upotettu varsin syvällisiäkin ajatuksia.

Jokin biisi on koskettanut. Tätä tapahtuu usein. Viimeisin taisi olla Pave Maijasen Elämän nälkä, joka pärähti soimaan radiosta uskomattoman hyvän työpäivän päätteeksi. Olin kantanut huolta koronakriisin vaikutuksista sekä omaan että tuttujen yrittäjien liiketoimintaan ja ollut muutaman päivän hieman alamaissa. Yhtäkkiä tuli päivä, jolloin moni asia edistyi, minua suositeltiin erääseen työhön ja sain eri tahoilta paljon toivoa tulevaan. Siinä hetkessä Elämän nälkä kuulosti osuvalta, vaikka ajatukseni eivät olleet olleet ihan yhtä diippejä kuin biisissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *