5 vinkkiä kirjoittajalle

  • tehnyt

Miten omaa kirjoitustaitoaan voi parantaa ja pitää yllä? Listasin viisi vinkkiä, joiden avulla pidän yllä ammattitaitoani kirjoittajana. Kerron samalla hieman itsestäni sisällöntuottajana ja luovan työn tekijänä. Kyselen myös vinkkejä äidinkielen kursseista ja paljastan mitä luettavaa yöpöydältäni löytyy juuri nyt.

Kirjoittamiani tekstejä kehutaan usein selkeiksi ja helppolukuisiksi. Niiden loogisesti etenevää rakennetta kiitellään, mistä olen tosi iloinen. Hyvän kirjoittajan yksi tärkeimmistä kriteereistä on osata tuottaa helppolukuista tekstiä, joka ei poukkoile tai sisällä outoja lauserakenteita.

Vähintään yhtä tärkeää on osata tuottaa elävää ja rikasta tekstiä. Sellaista, jota lukee mielellään, joka viihdyttää ja jonka selaa mielellään loppuun asti. Parasta on jos on löytänyt selvästi oman tunnistettavan tyylinsä kirjoittaa. On hyvä merkki jos lukija tietää pelkän tekstin perusteella kenen käsialaa se on.

Tekstejä on tietysti erilaisia ja erilaisiin tarkoituksiin. Asiateksteissä ei pidäkään näkyä kirjoittajan persoona kun taas esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja blogissa on hyvä antaa oman tyylin näkyä ja kuulua. Kolmas tärkeä pointti onkin se, että osaa tuottaa kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa tekstiä. 

Kirjasin ylös viisi vinkkiä kirjoittajalle. Näiden ohjeiden mukaan kehitän itseäni kirjoittajana ja tuotan tekstini. Toivottavasti niistä on sinullekin iloa.

5 vinkkiä kirjoittajalle

  1. Kirjoita

Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Selkeä homma, eikö? Kirjoita mitä vaan ilman paineita julkaista tekstiä missään. Julkaise sitten jos haluat ja olet tyytyväinen lopputulokseen. Kirjoittaminen pelkän kirjoittamisen vuoksi on hyvää harjoitusta, vaikka teksti jäisikin pöytälaatikkoon.

Kokeile myös kirjoittaa erilaisia tekstejä. Minulle ominta alaa ovat ehdottomasti keskipitkät artikkelit ja blogitekstit, fiilistelevät tunnelmakuvaukset, lyhyet tuotekuvaukset ja sometekstit sekä uutiskirjeet ja tiedotteet. Jos reseptit lasketaan tekstiksi (miksi ei laskettaisi?) niin ne myös.

Tällä hetkellä runot, lyriikat ja novellit tuntuvat kaukaisemmilta, mutta uskotteko jos kerron, että olen kirjoittanut nuorena runokirjan? Taisi siinä olla ainakin yksi tarinakin sekä lyriikoita mukana. Isäni kokosi teksteistäni kirjan minulle yllätyksenä ja painatti niitä laatikollisen. Melkoinen yllätys!

  1. Lue

Kirjoittamaan oppii tosiaan kirjoittamalla, mutta vähintään yhtä tärkeää on lukea paljon. Lukeminen jos jokin ylläpitää sanavarastoa, rikastaa kieltä ja pitää kirjoitustaitoa yllä. Lukemalla myös yleensä oppii jotain uutta, mikä ei ole koskaan pahasta.

Ei kuitenkaan pidä lukea vaan oppimisen takia, kuten itselläni on hölmösti tapana ajatella, vaan tarttua rohkeasti erilaisiin teksteihin ja lukea niitä inspiraation vuoksi. Kaikenlainen lukeminen tukee kirjoittamista, vaikka lukisikin silkkaa hömppää tai jotain mistä ei pidä.

Sen lisäksi että luen verkkojulkaisuja, blogeja, lehtiä ja somejulkaisuja on minulla aina vähintään kaksi kirjaa yöpöydälläni. Yksi on aina oppikirja tai muu oman alan opiskeluun tarkoitettu teos ja toinen taas romaani. Vuorottelen yleensä kevyttä hyvänmielen kirjallisuutta ja rankempia tarinoita.

Lisäksi pöydältä saattaa löytyä esimerkiksi jokin englannin- tai italiankielinen kirja ja aikakauslehtiä. Tartun niihin fiiliksen mukaan. Saatan pitää työpäivän päätteeksi pienen lukuhetken opiskelumielessä ja usein myös sunnuntaisin orientoidun pian alkavaan työviikkoon alan kirjallisuuden parissa. Vastaavasti perjantaisin ja lomilla tartun hanakammin romaaneihin. Mitä enemmän stressaan, sitä hömpempään kirjaan tartun.

Luen lähes joka ilta ennen nukkumaan menoa. Tällä hetkellä yöpöydälläni on Mengelen elämäkerta sekä social sellingiä käsittelevä kirja. Kesken on myös huijarisyndroomasta kertova opus, eräs Italiasta kertova englanninkielinen teos sekä koko kevään Mondot, joihin en uskalla matkakuumeen pahentumisen pelossa vielä(kään) tarttua.

  1. Lepää

Vain levännyt mieli voi tuottaa luovaa tekstiä. Okei, joskus stressaantunut mieli tuottaa väkisin tekstiä kun on pakko, mutta paras lopputulos saadaan silloin kun lepoa ja kirjoittamista on sopivassa suhteessa. Tämä pätee kaikkeen luovaan työhön. Väsyneenä ei pysty keskittymään uuden luomiseen.

Itse huomaan että liika lepo passivoi minua enkä saa pientäkään asiaa aikaiseksi. Yleensä en kuitenkaan malta levätä “liikaa”, vaikka siihen olisi mahdollisuus, vaan ponnahdan ylös kirjoittamaan inspiraation vallassa tulevat ajatukset muistiin. Se lienee hyvä merkki siitä, että nyt on levätty tarpeeksi. Kun mieli on tarpeeksi tyhjä, on siellä tilaa tuottaa uusia ajatuksia.

Tämän seikan yritän pitää mielessä silloin kun flunssa kaataa petiin. Tuntuu tosi pahalta maata sängyssä kun haluaisi tehdä jotain hyödyllistä. Silloin yleensä toitotan itselleni että lepo on tärkeää työni kannalta ja jos keho on väsynyt taudin takia, on silloin aiheellista antaa sen ja mielen levätä. Samalla voi lukea vaikka kirjaa ja tadaa, sekin aika on käytetty hyödyksi!

  1. Hio kielioppia

Opiskeluvuosistani alkaa olla jo sen verran aikaa, että huomaan hapuilevani välillä kielioppisääntöjen kanssa. Googletan lähes viikoittain jonkun sanan oikeinkirjoituksen tai muun kielioppisäännön (kuten juuri nyt sanan ”viikoittain” vai ”viikottain”). Kielioppisäännöistäkin osa on jo muuttunut minun opiskeluajoistani, jolloin ainoa oikea tapa oli sanoa “alkaa tehdä”. Nykyään saa sanoa myös “alkaa tekemään”, mikä by the way kuulostaa korvaani edelleen tosi väärältä.

Haluaisin itse asiassa käydä jonkun kielioppikurssin kertausmielessä, joten käytän oman palstatilani vapauden hyväkseni kysymällä tässä välissä, onko teillä antaa suosituksia äidinkielen kielioppikursseista tai muista kirjoittamista tukevista kursseista? Kävisin sellaisen tai sellaisia mielellään etänä, mutta ei lähiopetuskaan ole poissuljettua, kunhan se tapahtuu suhteellisen lähellä kotiani Järvenpäässä.

  1. Oikolue

Halusin nostaa tämän vielä erikseen esiin. Oikoluku on salaisuuteni selkeisiin ja helppolukuisiin teksteihini. Luen tuottamani tekstit aina uudestaan seuraavana päivänä ja joskus vielä sitä seuraavanakin. Tämä teksti vaati kaksi oikolukukierrosta. Tärkeimmät tekstit luetutan ulkopuolisella ja vastaavasti oikoluen mielelläni myös muiden tekstejä.

On käsittämätöntä miten tekstin näkee toisena päivänä aivan uusin silmin. Vaikka olisin kuinka hionut ja lukenut sitä edellisenä päivänä, löydän tekstistä seuraavan päivän oikoluvussa lähes poikkeuksetta useita epäloogisuuksia, aikamuotosekoiluja ja ihan rehellisiä kirjoitusvirheitäkin. Sellaisia joiden julkaiseminen olisi nolottanut.

Yksi tärkeä seikka omien tekstieni oikoluvussa on liian pitkien virkkeiden pätkäiseminen lyhyemmiksi. Piste väliin niin johan on helpompi lukea. Jään helposti jaarittelemaan ja vääntelemään lauserakenteita vain koska osaan ja se on minusta hauskaa. Se vaan ei useinkaan palvele lukijaa. Lyhyemmät lauseet on helpompi lukea. Piste.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *