Siirry suoraan sisältöön

12 vuotta bloggaajana

  • tehnyt

Perustin ruoasta ja matkailusta kertovan blogini Tasty Travelissimon liki 12 vuotta sitten. Blogeja oli tuolloin vasta kourallinen ja koko touhu oli hyvin harrastelijamaista kaikkien osalta. Kukaan ei voinut kuvitellakaan tienaavansa joskus blogiharrastuksellaan. Blogien kuvat olivat mitä sattuu ja postauksia kirjoitettiin reaaliajassa matalalla kynnyksellä sen suuremmin mitään suunnittelematta.

Nykyään blogit ovat varteenotettavia markkinointikanavia yrityksille, tulonlähteitä tekijöilleen ja ne pesevät sekä ulkoasullaan että sisältönsä laadulla monet nettisivut. Rinnalle on noussut myös muita somekanavia, joista Facebook, Youtube ja Instagram ovat merkittävimmät.

Paljon on tapahtunut 12 vuodessa. Jäin eräänä päivänä muistelemaan blogivuosiani ja mieleen nousi paljon hauskoja sattumuksia, merkittäviä tapahtumia ja mieleenpainuvia muistoja. Ne kertovat omalta osaltaan miten bloggaaminen ja somevaikuttajien merkitys ovat muuttuneet vuosien saatossa. Odotan mielenkiinnolla seuraavia 12 blogivuottani. Missä mahdamme olla vuonna 2032?

Muistoja 12 blogivuoden ajalta

Mausteyhteistyö

Yksi ensimmäisiä yhteistöitäni oli Santa Marian kanssa tehty mausteyhteistyö. Idea lähti lempimausteestani Chili Explosionista. Yhteistyöhön sisällytettiin sen lisäksi koko maustesarja. Tein yhteistyön tuotenäytteitä vastaan, kuten tuolloin oli tapana. Olin todella innoissani saadessani laatikollisen mausteita kotiin. Taisivat laittaa mukaan toisenkin maustesarjansa purkit ja olin ällistynyt moisesta anteliaisuudesta. Kyllä nyt on palkkio kohdallaan!

Kirjoitin mausteista peräti neljä (!) postausta kuvineen ja olin ylpeä itsestäni. Tyytyväinen hymy nousi kasvoilleni joka kerta kun näin maustepurkit rivissä keittiössämme. Nykyään en todellakaan kirjoittaisi neljää postausta muutamaa maustepurkkia vastaan, mutta ajat olivat tuolloin toiset eikä kukaan voinut kuvitellakaan saavansa rahaa yritysten tuotteiden mainostamisesta blogissaan. Fiksut yritykset käyttivät sitä hyödykseen.

Ensimmäinen painettu resepti

Koskenlaskijalla maustettu paksu torvisienikeitto on yksi ensimmäisiä reseptejä, joita kehittelin ensimmäisen oman kotini pienessä keltaisessa keittiössä. Resepti on myös ensimmäinen, jonka olen nähnyt painetussa julkaisussa. Kyseessä oli erään yhteisön tekemä reseptivihko.

Kun sain vihkosen käteeni, mykistyin ylpeydestä. Minun reseptini painettuna tuossa kaikkien saatavilla olevassa vihkossa. Yhtä suurta ylpeyttä tunsin myöhemmin, kun soijareseptini painettiin Soyappetitin vihkoseen, ja kaikista resepteistä juuri minun reseptini kuva paistatteli Soyappetitin nettisivujen etusivulla. Pieniä merkittäviä askeleita blogiuran aikana.

Ensimmäinen blogimatka

Blogikotini Rantapallo haki lyhyellä varoitusajalla osallistujaa blogimatkalle Italian Senigalliaan. Kirjoitin hakemuksen siltä istumalta ja pian sain kuulla, että minut oli valittu matkalle. Menin aivan sekaisin. Valtava adrenaliiniaalto kulki ylitseni innostuksen ja jännityksen vallatessa mielen. Kirjasin tuona iltapäivänä ennätysmäärän laskuja töissä ja illalla kävin todella vauhdikkaalla lenkillä purkamassa ylikierroksiani. Suorastaan tärisin innostuksesta.

Itse matka oli ikimuistoinen. Se oli ensimmäinen reissu, jonka tein yksin. Lensin yksin, nukuin yksin, tunsin olevani hyvällä tavalla vähän yksin, vaikka ympärillä oli upeita uusia tuttavuuksia muiden matkalle osallistuneiden bloggaajien ja reissun järjestäjien muodossa. Kasvoin matkan aikana valtavasti ihmisenä. Hymyilyttää vieläkin leveästi kun muistelen kaikkea sitä.

Blogirinki

Rantapallo oli ensimmäinen blogiyhteisö, johon liityin, mutta ruokablogipuolella on myös ollut eräs merkittävä taho, jota muistelen lämmöllä. Blogini kuului aikoinaan toimineeseen Blogirinkiin, joka oli ihana lämminhenkinen blogiyhteisö. Sen kautta sain blogiini huikeita yhteistöitä ja blogirinkiläisten juhlat ovat jääneet historian kirjoihin ikimuistoisina. Sekin kesäilta, kun istuimme aamuun asti Suvilahdessa eräällä terassilla. Oi niitä aikoja.

Blogiringin loppu ei ollut yhtä kaunis kuin siitä jääneet muistot ovat. Blogiringistä jäi kuitenkin käteen paljon ihania tuttavuuksia ja kontakteja sekä ihan konkreettisia oppeja myös.

Ruokablogimatka Kööpenhaminaan

Blogimatkoista haluan nostaa esiin myös ruokabloggaajien blogimatkan Kööpenhaminaan. Bosch lähetti kourallisen suomalaisia ruokabloggaajia ottamaan osaa leikkimieliseen (mutta silti vakavaan!) leipomiskilpailuun, jossa vastaan asettui muista pohjoismaalaisista bloggaajista koostetut tiimit.

Itse kilpailu oli hauska, mutta parhaat muistot liittyvät kuitenkin muuhun oheistoimintaan, kuten erääseenkin elämykselliseen illalliseen, jonka aikana pääsimme muun muassa paistamaan tikkupullia tynnyriin sytytetyssä nuotiossa maailman upeimmat toppatakit yllämme. Parasta oli myös mieletön matkaseurue, johon kuului lisäksemme Hannan soppa, Jotain maukasta, Sillä Sipuli, Kaikki äitini reseptit, Sivumaku, Hellan ja viinilasin välissä, Siskot kokkaa, Ida Hanhiniemi sekä Herneetkin rokkaa. Melkoinen porukka, eikö?

Somevaikuttajien merkitys kasvaa

Pikkuhiljaa aloin huomata, että tekemisellämme on oikeasti merkitystä yritysten tunnettuuden ja markkinoinnin saralla. Kun kävimme testaamassa Hyvinkään uuden elämyskeitaan hotelleineen, ravintoloineen ja kiipeilypuistoineen, oli yhtäkkiä todella moni ympärilläni kiinnostunut Hyvinkään matkasta. Kysymyksiä sateli ja moni suuntasi kohti Hyvinkäätä suositustemme perusteella.

Samoin kävi kun reissasimme Finnlinesin kyydillä Saksaan ja takaisin. Mielikuvat rahtilaivan palveluista matkustajille heittivät monen osalta häränpyllyä kun laitoimme kuvia poreammeista, skumppabrunsseista ja tilavista sviiteistä, joita pääsimme Finnlinesin laivoilla testaamaan. Reissuromantiikka tarttui muihinkin ja uskon, että Finnlines sai kampanjan avulla lukuisia uusia asiakkaita.

Myös negatiiviset kokemukset huomataan

Olen miettinyt blogivuosieni aikana paljon sitä, miten menettelen jos en olekaan tyytyväinen johonkin testaamaani tuotteeseen tai palveluun. Yleensä paras tapa on jättää postaus tai somejulkaisut tekemättä, mutta kerran menettelin toisin.

Olimme viettämässä ystävieni kanssa pikkujouluja ravintola Brondassa. Illallinen ei ollut yhteistyö vaan omalla rahalla ostettu. Sometin siitä silti, sillä olin aiemmin pitänyt Brondasta ja halusin kertoa illallisestamme. Tällä kertaa ongelmia oli kuitenkin enemmän kuin on hyväksyttävää. Ne alkoivat jo varausvaiheessa ja jatkuivat läpi illan. Kerroin niistä rehellisesti ja mahdollisimman neutraalisti somekanavillani.

Mitä teki Bronda? Toimi esimerkillisesti. He ottivat nopeasti yhteyttä, pahoittelivat, kävivät läpi tapahtunutta ja tarjosivat hyvitykseksi lounaan, jotta voisivat näyttää olevansa sen tason yläpuolella, joka vallitsi pikkujouluillallisemme aikana.

Otimme kutsun vastaan ja kävimme ravintolassa lounaalla. Kaikki sujui erinomaisesti ja lounas oli herkullinen. Kerroin tästäkin luonnollisesti sosiaalisessa mediassa.

Kaiken kaikkiaan hommasta jäi kuitenkin vähän kitkerä maku suuhun. Lounas oli mainio varmasti siksi, että he tiesivät keitä olimme ja halusivat hyvittää aiemman mielipahan. En edelleenkään suosittele Brondaa jos minulta kysytään ravintolasuosituksia. Näin tapauksen ansiosta kuitenkin konkreettisesti sen, miten somevaikuttajien mielipiteillä on merkitystä. Olen iloinen siitä, miten tärkeää Brondalle oli säilyttää maineensa ja hyvittää tapahtunut.

Rantapallon stipendi

Blogimme Tasty Travelissimo täytti samoihin aikoihin 10 vuotta kuin blogikotinamme toimiva Rantapallokin. Rantapallon syntymäpäiväjuhlissa meitä muistettiin Uskollinen blogikonkari -diplomilla, mikä tuntui tietysti erittäin hyvältä. Siinä luki:

“Kymmenen vuoden ikäinen Tasty Travelissimo on vuosien aikana osoittanut ihailtavaa uskollisuutta, asiantuntevuutta, säännöllisyyttä ja laatua. Tämä näkyy muun muassa muuttuvat elämäntilanteet kestävänä säännöllisenä bloggaustahtina.”

Monenlaisia muistoja. Sitä ei voi kiistää etteikö bloggaajien, tai somevaikuttajien kuten nykyään sanotaan, merkitys olisi kasvanut huimasti vuosien saatossa. Uskon että käyrä jatkaa kulkuaan ylöspäin ja sisältömarkkinointi vaikuttajien kanavilla kasvattaa suosiotaan ja merkitystään jatkossakin syrjäyttäen jopa kokonaan ainakin osan perinteisistä markkinointikanavista.

Vuodet bloggaajana ja somevaikuttajana ovat olleet huikeita ja muokanneet minua valtavasti. Olen kasvanut ihmisenä käytyäni usein epämukavuusalueellani, oppinut paljon uutta ja päässyt kokemaan hienoja hetkiä, joita en varmasti muuten olisi tullut kokeneeksi. Konkreettisin muutos on varmasti se, että blogiharrastukseni on muuttunut vuosien saatossa työkseni ja avannut aivan uusia ovia urallani.

Pienestä ja viattomasta blogiharrastuksesta on saanut mutkien ja käänteiden myötä alkunsa myös Get SoMe Help. Entä se blogi sitten? Mitä kuuluu Tasty Travelissimolle? Se jatkaa yhä porskuttaen eteenpäin.

6 kommenttia artikkeliin “12 vuotta bloggaajana”

  1. Olipa kiva postaus ja paljon hienoja muistoja! 🙂 Bloggaaminen on kyllä muuttunut valtavasti vuosien saatossa ja mielenkiintoista on nähdä, mihin suuntaan se kehittyy tulevaisuudessa. Itsekin aloitin matkabloggaajana 12 vuotta sitten edellisellä blogillani, mutta välissä oli vuosien tauko, kun asuin Suomessa enkä matkaillut kovin paljon. Aloitin uuden blogini loppuvuodesta 2017. Bloggaaminen opettaa kyllä tosi paljon ja on myös tuonut upeita kontakteja! <3

    1. Kiitos! Bloggaaminen on ollut vähintään sata kertaa antoisampi ja opettavaisempi harrastus kuin mitä olisin ikinä osannut kuvitellakaan bloggaamisen aloittaessani. Kukapa olisi arvannut että teen blogiharrastuksesta lopulta työn. Uuden uran lisäksi parasta ovat olleet ehdottomasti kontaktit ja kaikki ihanat elämykset, joita olen päässyt kokemaan. Tässä jutussa kerrottujen lisäksi takataskussa olisi vaikka kuinka monta upeaa muistoa lisää. Ehkä joskus kirjoitan jatko-osan tälle. 🙂 Viimeistään 12 vuoden kuluttua taas! 😀

    1. Niinpä, hauskoja reissuja molemmat, vaikka Rooman ravintolavalinta olisi voinut olla parempi. Ihmettelen vieläkin miten niin paljon kehuttu paikka ei vaan millään sytyttänyt. Onneksi seura oli mitä parhainta! On ollut hienoa saada tutustua teihin. 🙂

    1. Kiitos Rami! Todellakin AINAKIN tuplasti pidempi ura on vielä edessä, jos se vaan on mitenkään minusta kiinni. 🙂

Kommentointi ei ole käytössä.